Vastasin kännykkään, se oli hän. Kysyi milloin lentäisimme. Menolippu on varattu ensikuun kolmannelle päivälle ja paluulento täsmälleen seitsemän viikon kuluttua. Niin kauan aiotte olla poissa? Kuulin itseni huokaavan ..Puhuimme asiasta eilen ja sovimme asian. Kuului naurahdus, hyvä on tulen sitten parin viikon kuluttua tulen käymään ja sun tehtäväsi on löytää mulle yösija. Miten niin minun tehtäväni? Olin ärtynyt, ymmärsin että hän halusi nähdä lapsensa mutta en halunnut häntä lähelleni. Ainoa vaihtoehto oli sota ja vaikka itseni olisinkin matkaan marssittanut pelkäsin pienokaiseni puolesta. Jos ammun hänet osun vielä tyttäreeni ja näin ei saa käydä. Jos hän saa osuman ei hän kaihda keinoja, ja hänen vierellään olen oppinut miten tulkinnan varaisia kaikki lait ja säännökset ovatkaan kun on itsevarma, älykäs, voimakastahtoinen hyvin verkostoitunut seikkailunhaluinen ja häpeilemätön.
Niin monesti olin siemaillut hänen hyväntuulisuuttaan tahtonut turruttaa päätäni hänen sanoissaan, mahdollisuuksien valtakunnassa, jossa ei asunut pelkoa saati sitten häpeää. Hänen vapautensa ei ole minun vapauteni. Jätän taakseni sen mikä ei koskaan kuulunutkaan minulle, mutta mukaani sain enemmän kaloja perattavaksi kuin tahdoin. Kirjoitan listan hänen ominaisuuksistaan, niistä jotka pitävät hänet pinnalla silloinkin kun toiset hukkuvat. Jos minä en olisi minä, ei hän olisi päässyt niin liki ja jos olisin kantanut itseäni paremmin ei hän olisi saanut otetta.. Olen umpikujassa, se sopii hänelle mutta vastuu on minun.
Hän halusi parastani ja minun tulkintani loi pedon, ilman minua ei olisi petoa. Heikko, yliherkkä, pedon paijaaja. Kaikki mikä elää on kaunista mutta Janusin pään rinnalla olen niin mitätön hiukkanen, että ehkä minun kuuluukin kuihtua pois ja antaa tilaa vahvemmille, ehkä vien pedon menessäni. Kun minua ei ole on vain hänen tarinansa. Kun lukitsee itsensä pieneen tilaan jossa nenänpää osuu seinään, on helpotus kun raajoihin sattuu ja päätä pakottaa niin, että oksennuksen haju saa hetkeksi unohtamaan.
Hän kehuskelee kuinka loistavasti hoidamme eron, kaikilla ei mene yhtä hyvin.
Hienoa että sinulla menee hyvin! Nauran.
Minähän se neuroottinen olenkin, jolla on umpisolmu päässä ja elämän keveys kateissa. Kiitos, että kitkit naiiviiuden minusta.
Yöllä unessani istuin keväisessä haapametsikössä kädet täynnä juurivesoja, mitä enemmän niitä nyhdin ne vain lisääntyivät. Ennen hän yritti öisin istuttaa jurakkoa minuun nukkuessani. Se ei ollut unta, mutta terve on hän joka ei kärsi.